Pako Tulimaasta

Viimeiset kaksi päivää ovat olleet ennen kaikkea ennalta-arvaamattomia ja todistaneet, että tässä maailmassa on edelleen jäljellä paljon hyvyyttä, jota itse kunkin pitäisi jakaa. Palataampa lähtökohtiin. 

Kuva Tulimaan rannoilta, pienestä kylästä jonka nimeä en muista. Kuvassa Alejandro ja hänen autonsa.

Seisoin Ushuaian rajalla peukku pystyssä valmiina kohti Seikkailua. En oikeastaan tosin muista tätä huikeaa tunnetta, sillä se kesti alle minuutin, kun muuan señor pysähtyi ja otti minut kyytiinsä. Nopean esittelyn jälkeen hän on Alejandro, vajaa kuusikymppinen hyvätuloinen bisnesmies Buenos Airesista, joka tekee valtiolle töitä ihmisoikeuksien parantamiseksi. Kaikesta huolimatta Alejandro ei puhu englantia, joten keskustelu sujuu sutjakkaasti espanjaksi. Yhteisiä keskusteluaiheita löytyykin runsaasti maailman epäoikeudenmukaisuudesta kestävään kehitykseen, espajankielentaitoani laitetaan tosissaan koetukselle. Koska kummallakaan ei ollut minnekään kiire, kiertelimme koko päivän pitkin Tulimaata etsien kauneimpia estancioita, eli maataloja, pieniä hylättyjä kalastajakyliä ja kauniinpia hiekkarantoja.

Laakso täynnä keltaisia kukkia

Puita, jotka kasvavat tuulen kanssa samaan suuntaan

Vieläkö on villihevosia? Lauma hevosia meren rannalla.

Lopuksi päädyimme n. 300 km päähän Rio Grandeen, josta ei kuitenkaan löytynyt minun hintatasooni sopivaa yöpaikkaa eikä leirintäaluetta. Kaupunki on äärimmäisen teollinen eikä siellä ole mitään turisteille, vaikka merenrannalla kulkeekin suhteellisen viehättävä kävelypolku. Tässä vaiheessa sanoin Alejandrolle, että kyllä minä pärjään, hommaan jostakin itselleni katon pääni päälle tai etsin leirintäalueen. Ilmeisesti Alejandron, jolla on kaksi hieman minua vanhempaa poikaa, isänvaisto heräsi ja hän ei suostunut tähän, vaan osti minulle hotellihuoneen samasta hotellista hänen kanssaan, sekä tarjosi ruoan huoltoasemalla, sillä vaikutin nälkäiseltä. Ja niin tottavie olinkin, olinhan syönyt koko päivänä vain omenoita ja rusinoita. Minun on joskus vaikea ottaa vastaan näin suurta palvelusta, ja espanjaksi olikin vaikea artikuloida kiitollisuuteni määrä. Huomenna kello kuudelta aioimme jatkaa matkaa pois Tulimaasta. 

Gaucho lampaidensa kanssa pampalla

Täyttävätköhön naudan tilavaatimukset EU standardeja?

Aguilucho

Tulimaasta poistukakseen on käytävä läpi Chilen ja Argentiinan tulli sekä matkattava 20 minuuttia lautalla. Matkalla näimme paljon minulle vieraita eläimiä ja Alejandro opetti minulle eläinten nimiä espanjaksi: guanaco (laaman tapainen eläin), zorro (kettu), ñandú (strutsin tapainen eläin), pato (sorsa), aguilucho (haukka), gaviota (lokki), liebre (rusakko). Kirjoitin tarkoin muistiinpanoja havaitsemistamme eläimistä. Minulta sateli kysymyksiä ja Alejandrolta sateli vastauksia. Täällä kaikki on aivan erilaista kuin pohjoisella pallonpuoliskolla. Ushuaian lähellä maisemat muistuttivat Norjan vuonoja, mutta Patagoniaa lähestyttäessä puut katosivat, maasto tasoittui ja jäljelle jäi horisonttiin katoavaa tasankoa eli pampaa, missä välillä gaucho (Argentiinan versio cowboysta) paimensi hevosella suuria lammas- ja lehmälaumojaan. Olen tottavie hyvin kaukana kotoa. 

Avaria maisemia Tulimaassa

Guanacot

Minä ja Alejandro

Lopulta tulimme pisteeseen, jossa minun reittini tuli jatkuvan kohti Puerto Natalesta, kun taas Alejandron tuli jatkaa pohjoiseen Argentiinan puolelle. Koska tulimme hyvin toimeen ja kilometrit sujuivat kepeästi yhdessä jutellessa, Alejandro päätti koukata Rio Turbion kautta, joka teki hänelle noin 200 lisäkilometriä. Niinpä matkamme jatkui ensin Rio Gallegoksen öljykenttien kautta läpi Ruta 40:n, yhden maailman yksinäisimmistä teistä. Laskimme vastaan tulevat autot tarkoin, niitä oli 300km tienpätkällä viisi. Yksinäisellä tiellä ehdotin, että voisimme treenata Alejandron englantia ajan kuluksi, ja niin puhuimme englantia pari tuntia. Alejandron englanti oli kuin olikin liki samaa luokkaa minun espanjan taitoni kanssa. Keskellä Ruta 40 tie muuttui ripio:ksi, jonka oletan tarkoittavan soratietä. Puhuessa oppimisen hienous on se, että tietää suunnilleen mitä sana tarkoittaa, muttei tiedä sille käännöstä. Joskus en tiedä edes kirjoitusasua, mutta jos kuulen sanan, tiedän mitä se tarkoittaa. Jokatapauksessa, ripion jälkeen tie muuttui niin huonoksi, että ilman nelivetoa olisimme tuskin selvinneet siitä. Kysyin Alejandrolta, että oletko varma, että tämä on oikea tie? Si, si. Ilmeisesti Alejandro oli koko ajan ollut tietoinen, että tie on tietyön alla eikä täysin ajokunnossa, mutta lähtenyt siitä huolimatta ylittämään sitä. Tämä oli joka tapauksessa nopein reitti Rio Turbioon, joka on Chilen rajalla. Keskellä ei-mitään (tämän keskemmälle ei-mitään harvoin pääsee) autosta loppui bensa, ja sähkövian vuoksi emme saaneet vaihdettua varatankkiin. Niinpä jouduimme lappoamaan bensan toisesta tankista toiseen, joka osoittautui hankalaksi, sillä keskellä puutonta pampaa tuuli oli niin voimakas, että se meinasi viedä mennessään. Onnistuimme tehtävässä ja matka jatkui. 

Sähköteknisiä ongelmia Tie 40:llä

Moottoritie on kuuma jälleen!

.. tai sitten ei niin kuuma?

Lopulta saavuimme Rio Turbioon, keskisuureen hiilikaivoskaupunkiin, joka toimii myös rajapisteenä Chileen, minne minun matkani jatkui. Vaihdoimme yhteystietoja ja sovimme, että näemme myöhemmin Buenos Airesissa. Ehkä voisin opettaa Alejandrolle lisää englantia, sillä hän haluaa matkustaa Etelä-Koreaan. Rajalla menin kysymään yhdeltä chileläiseltä mieheltä, josko hän voisi ajaa minut rajan yli Puerto Natalekseen. Tämä ei muodostunut ongelmaksi, ja näin pääsin perille Chileen Glorian perheeseen, joka on taas uusi tarina. Tämän uskomattoman seikkailun tuloksena olin saanut kuusi leimaa passiini yhden päivän aikana, mitä rajalla ihmeteltiin suuresti. Rajaselkkaukset sujuivat onneksi aina kivuttomasti. Vaikka rajanvaihto onkin hyvin saman tapainen kuin Venäjän rajalla, ovat rajavartiat täällä etelässä paljon rennompia, eivätkä paljoa udelleet suomalaiselta liftarilta.

Kuvassa reitti, piirretty itse koska Google ei tunne kaikkia teitä. Nukuin pisteessä B ja vihreässä pisteessä C:n ja D:n välillä auton bensa "loppui". Punaiset pisteet ovat rajanylityspaikkoja.