Paluu arkeen.. mutta erilaiseen arkeen!

Elämäni on vakiintunut ja voitaisiin sanoa, että olen "palannut arkeen". Mutta erilaiseen arkeen. Arki Suomessa ja Argentiinassa on hyvin erilaista.

Minun kotini

Minun kotini katolla

Löysin täydellisen asunnon Chacarita- lähiöstä, melko kaukana ydinkeskustasta ja yliopistosta (8 km, 20 minuuttia metrossa), mutta toisaalta vain kahden kilometrin päässä Palermosta, joka on microcentroa eli ydinkeskustaa miellyttävämpää aluetta suurilla puistoilla ja sadoilla ravintoloilla ja baareilla. Asunto on kaikki mitä haluan: asun turvallisessa ja rauhallisessa lähiössä omakotitalomaisessa talossa argentiinalaisten kanssa, täältä löytyy myös ravintoloita, kauppoja ja baareja, talossa on kattoterassi parrillalla eli grillillä, iso olohuone täynnä soittimia, minulla on oma tilava makuuhuone, ja mikä parasta, kämppikseni (eli viisi muuta) ovat kaikki todella "buena onda" kuten argentiinassa sanotaan, eli huipputyyppeä, ja illalla kokkaillaankin yleensä yhdessä, soitetaan kitaraa ja lauletaan. Minun vuokrani on alle 200 euroa, joten mitään valittamista ei ole. Kerrompa hieman arjesta Buenos Airesista.

Minä herään seitsemältä, jolloin kaikki argentiinalaiset kämppikseni vielä nukkuvat. Ennen kymmentä aamulla argentiinalaiset lähinnä kääntävät kylkeä. Esimerkiksi minun luentoni alkavat aina kahdelta ja päättyvät jopa kymmeneltä illalla. Haluan kuitenkin hyödyntää aamun, joten aamut ovat pyhitetty esimerkiksi juoksulle yliopiston vieressä olevassa suuressa reserva- luonnonpuistossa, tai asioiden hoitamiselle. Buenos Airesissa on noin 50 puistoa, jotka luovat vehreyttä kompaktille 13 miljoonan ihmisen metropolille. Osa on laajuudeltaan useita kilometrejä. Aamupalaksi argentiinalainen nauttii kahvia tai matea medialunan, eli voisarven kanssa. Minä nautin kuitenkin aamupalani chileläisittäin, eli leipää kanamunien, tomaatin ja paltan eli avokadon kanssa, sekä hedelmiä. Chileläiset ovat lahjakkaasti aivopesseet minut ajattelemaan, että jokaisessa ruoassa on oltava avokadoa. "Falta palta", eli avokado puuttuu, on iskostunut syvälle päähäni. Joka aamu käyn ostamassa tuoreita hedelmiä ja avokadoa viereiseltä hedelmä-/vihanneskauppiaalta. Chacaritassa ei asu ulkomaalaisia, joten uusi blondi asiakas huomataan. Vihanneskauppiaat ovat perulaisia ja ovat tyytyväisiä saadessaan uuden ulkomaalaisen vakioasiakkaan. He kertoivat, että asuvat villassa eli slummissa pahvi/metallihökkelissä parin korttelin päässä. Voi olla, että hedelmissäni on hieman ulkomaanlisää, mutta toisaalta parikymmentä senttiä päivässä köyhälle perulaiselle perheelle ei kaada minun elämääni. 

Pari sanaa taas Argentiinan köyhyydestä, joka joskus unohtuu kaiken sen loiston keskellä, mitä Buenos Airesista voi löytää. Buenos Airesissa on puoli miljoonaa köyhää, ja köyhällä tarkoitan, että he ovat kodittomia tai asuvat slummissa, eikä heillä välttämättä ole vessaa, juoksevaa vettä tai sähköä. Ainoa miinus minun sijainnissani on korttelin päässä sijaitseva slummialue, ja etenkin viereisellä juna-asemalla asuu paljon kodittomia (puhun kymmenistä kodittomista jotka asuvat juna-asemalla - miehiä, naisia ja lapsia). Monet köyhät hankkivat ruokaa pöytään myymällä kadulla, busseissa tai metrossa mitä milloinkin. Koska täällä ei ole minkäänlaista sosiaalitukea, usein ihmiset myös antavat rahaa ja ostavat tuotteita heiltä. Periaatteessa jokainen köyhä, joka voi hankkia rahansa laillisesti, on pois niistä, jotka hankkivat elantonsa ryöstämällä. Joita on paljon. Olen jo oppinut pitämään laukkuni etupuolella ja kättä sen päällä siten, ettei kukaan voi näpistää mitään, muutoin täällä voi kävellä päivällä rauhassa ilman pelkoja, jos ei mene slummeihin ja välttää tiettyjä lähiöitä. Yöllä ikävä kyllä joudun menemään kotiin aina taksilla ja pyytää taksia odottamaan oveni edessä kunnes olen päässyt asuntooni, sillä tyhjälle ja hämärälle kadulle voi helposti kätkeytyä rosvoja, jotka odottavat epäonnista baarista palaajaa. Oikeastaan välikohtaus Mendozassa oli hyväksi minulle, sillä ennen en osannut pelätä pimeitä katuja. Olen monesti kävellyt yksin yöllä vähemmän turvallisissa maissa, kuten Venäjällä, Ukrainassa tai Serbiassa, eikä minulla ole eläessäni ollut yhtään uhkaavaa tilannetta ennen Mendozaa. Nyt pimeät ja tyhjät kadut saavat niskani kananlihalle ja odotan aina, että samaan suuntaan kävelee muita ihmisiä, tai sitten en mene ollenkaan. 

Nauttimassa matea yhdessä Palermon puistoista

Yksi kappale rahatilanteesta tähän väliin. Kuten ensimmäisessä kirjoituksessani kerroin, täällä on kaksi valuuttakurssia. Tällä kertaa hoidan raha-asiaani siten, että toin mukanani 1000 dollaria Chilestä, joita vaihdan aina viikon tarpeeksi mustilla markkinoilla, nyt jo vakiintuneessa paikassa. Tällä tavalla säästän noin 300 euroa per jokainen 1000 euroa jonka vaihdan. Ikävä kyllä valuuttakurssi on todella epävakaa, jopa viikon sisällä muutokset voivat olla dramaattisia, jolloin seuraan sinisen kurssin muutoksia päivittäin internetissä ja menen vaihtamaan rahaa silloin, kun kurssi on hyvä. Kaksi viikkoa sitten 1 euro oli 17 pesoa, tänään 13. Kaksi kuukautta sitten 11. Ehkä viikon päästä taas 17. Pankkiautomaatista nostettuna 1 euro on alle 10 pesoa. Vaikka argentiinalaiset ovat rentoja eivätkä stressaa liikoja, monet kertovat pelkäävänsä tulevaisuutta. On selvää, että jonkinlainen kriisi odottaa argentiinalaisia. Miten suuri, sitä kukaan ei tiedä. 

Palataan aamurutiiniin, eli metromatkaan microcentroon. Tämä 20 minuutin pyrähdys on täyttä kaaosta. Metrossa on niin paljon ihmisiä, että kaikki eivät aina edes mahdu metroon. Metrotunnelissa ei ole ilmastointia, joten lämpötila voi olla jopa 40 astetta, joten mikäs sen mukavampaa kuin olla puristuksissa argentinojen välissä kosteassa ja kuumassa metrossa joka aamu ja ilta. Metrot ovat antiikkisia ja silloin harvoin, kun metro ei ole tupaten täynnä ihmisiä, voi havaita, että näitä samoja metroja on todennäköisesti käytetty kymmeniä vuosia vaihtamatta penkkejä. Ulkopuoellta metrot ovat graffitien peitossa. Retroa, pidän siitä. Busseissa tilanne ei ole yhtään sen parempi - liikenteen vuoksi kävely on joskus bussia nopeampi tapa liikkua, ja ruuhka-aikaan busseihin on pitkä jono, sillä kaikki halukkaat eivät koskaan mahdu sillipurkkiin. Lisäksi bussipysäkeillä ei ole nimiä, jolloin yksinkertaisesti on tiedettävä, missä on pysäkki, jolla on jäätävä pois. Aluksi ei auta muuta kuin seurata matkan etenemistä silmä tarkkana bussivihosta, eli "Guia T":stä, jonka ymmärtäminen vaikuttaa aluksi haastavammalta kuin da vinci koodin ratkaiseminen, mutta lopuksi siinä on logiikkaa ja jos sillä ei ole muuta käyttöä, voi sitä salaa käyttää karttana paljastamatta, että on oikeasti turisti. Busseilla ei ole mitään aikataulua, vaan ne tulevat ja menevät milloin vain. Joskus tulee kolme peräkanaa, joskus joutuu odottamaan 15 minuuttia, tai yöllä jopa tunti. Täällä ei kannata mennä hukkaan ja missata bussipysäkkiä, pääteasemat eivät ole kovin ystävällisiä paikkoja. 

Vielä viimeinen asia, joka on paljastattava arjestani täällä. Tässä lyhyessä ajassa olen syvästi addiktoitunut mateen. Kuljen jo mukanai termos täynnä kuumaa vettä, matekuppi, bombilla eli matepilli sekä purkki yerbaa, jolloin voin milloin vain pysähtyä puistonpenkille nauttimaan matea. Matessa on paljon kofeiinia, jopa enemmän kuin kahvissa (ainakin enemmän kuin suomalaisessa kahvissa), joten olen saanut aikaan jo melkoisia tärinöitä kun olen nauttinut matea enemmän kuin laki sallii. Argentiinalaisia voi nähdä nauttimassa matea oikeastaan missä vain - jopa busseissa. Kaiken tämän päätteeksi voin myöntää, että olen syvästi ihastunut elämääni Buenos Airesissa. Pidän ihmisistä, pidän kaupungista ja sen tuomista värinöistä, puistojen tuomista varjoista, tuoksuista ja musiikista. Kielimuuri on jo oikeastaan totaalisesti ylitetty, ja puhun espanjaa sujuvasti, vaikken yhtä hyvin kuin englantia. Päätin, etten ota espanjan kurssia ollenkaan, sillä espanjankieliset kurssit eivät tuota suurta päänvaivaa. Huvittava piirre espanjassani on se, että minulle on Euroopassa tarttunut espanjalainen aksentti, jolloin jo lukemattomia kertoja ihmiset ovat luulleet, että olen espanjalainen. Tosiasiassa en ole ikinä edes käynyt Espanjassa. Moni myös moittii pahuuksia, joita chileläiset opettivat minulle, kuten s- kirjaimen tiputtaminen sanan lopusta. Kun pääsen eroon niistä ja espanjalaisesta aksentista, olen hyvillä vesillä. 

Näissä merkeissä jatkan elämääni kohti täydellistä porteñaa.