Professorin silmätikkuna ja pieniä ilonhetkiä

Välillä jotkut asiat ärsyttävät suuresti. Liikenne on hidasta, mitään tuotteita ei löydä ja ne ovat huonolaatuisia (ellei halua syödä pihvejä 24/7), haisee pahalle, jatkuvasti täytyy olla silmät edessä, takana ja sivulla, palvelu on hidasta. Tällöin kannattaa listata niitä positiivisia kääntöpuolia, mitä voi löytää.

Metrotunnelissa.

Negatiiviset uutiset: Fakta on, että missä tahansa suurkaupungissa on ruuhkaista ja liikenne matelee. Positiiviset uutiset: Onneksi metro kuitenkin on kulkenut toistaiseksi sutjakkaasti. Itse saan aina pieniä kiksejä vanhoista, nuhjuisista busseista ja metroista. Esimerkiksi illalla jos huvituksiin lähteminen on venynyt liian pitkäksi eikä hiuksia kerkeä kuivata ennen lähtöä, voi pään työntää kevyesti bussin, eli colectivon ikkunasta pihalle, jolloin trooppinen yöilma kuivattaa hiukset. Mahtava tunne!

Perulaisen perheen vihannespuoti.

Ruoan kanssa on opittava elämään. Negatiiviset uutiset: Tosiasia on, että pääasia Argentiinan arkiruoasta on erittäin epäterveellistä - rasvassa paistettua perunaa tai bataattia, naudanlihapihvejä (ei niin epäterveellistä, mutta kun itse syö paljoa lihaa niin ei kovin tervetullutta), empanadoja, erittäin vaaleaa (ja pahaa) leipää... Yliopiston kasvisruokavaihtoehdot ovat melko uskomattomia - aina on tarjolla "kasvisruoka", mutta esimerkkinä kerran sain lautaselleni ranskalaisia ja pari siivua paahdettua kurpitsaa, kun taas lihavaihtoehto oli tortilloja naudanlihalla, kasviksilla ja avokadolla (pyysin, voinko saada lautaselleni myös kasviksia ja avokadoa - ei onnistunut), sekä paistettua perunaa. Positiiviset uutiset: Onneksi salaattibaareja löytyy jonkun verran, jotka pelastavat tilannetta. Näin ollen kokkailen paljon kotona. Negatiiviset uutiset: Lähikaupoista ei meinaa löytyä mitään tuotteita. Esimerkiksi juustoja on vain vähän ja ne ovat kalliita, ja soija- ym. tuotteita sain lähteä etsimään kiinalaisesta lähiöstä. Suomessakin vihanneksia ja hedelmiä on enemmän kuin täällä. Kaupat vastaavat suomalaisen kioski-siwan valikoimia erotuksena, että lisäksi vihannekset, liha ja leipä ostetaan usein eri puljusta. Kala kannattaa unohtaa. Lähin supermarket on kilometrien päässä, ja minä laiskana hervantalaisena en varmasti kävele yli 500 m kauppaan. Positiiviset uutiset:  On kuitenkin nautittava siitä, mitä on tarjolla. Appelsiinit ovat herkullisia. Avokado on halpaa (n. 30 cent/kpl) ja erinomaista. Sitä käytän kaikissa ruoissa. Lisäksi iso meloni irtoaa pöytään eurolla.  Täällä on jotain vihanneksia, joita Suomessa ei ole, tai ei käytetä paljon, kuten kurpitsaa, bataattia ja lopuksi lempparini eli zapallito, kesäkurpitsamainen mainio kasvi. Mielikuvitukella voi lopulta saada aikaan jotain kasvispitoista, herkullista, terveellistä ja taloudellista. Eikä sovi moittia: ovathan ne joka kadunkulmasta löytyvät empanadat herkullisia, ja yöllä baarista palatessa pancho sopii käteen mainiosti, vaikkei voitakaan chileläistä completoa. Halutessaan täällä voi lihoa paljon, etenkin ottaen huomioon kaikista positiivisista uutisista positiivisin, eli viini on erinomaista ja halpaa. Eurolla irtoaa litra juotavaa viiniä ja kahdella eurolla pöytään saa jo hyvää viiniä. Suomessa pullo viiniä viikossa kuulosti paljolta, täällä se ei kuulosta juuri miltään. Lopulta negatiiviset uutiset vaikuttavat minimaalisilta.

Kämppäni vieressä sijaitseva Buenos Airesin (ellei koko Argentiinan) suurin hautausmaa

Palataampa siis terveellisiin elämäntapoihin. Tutustuttuani viikon Buenos Airesin yöelämään olin lopen kyllästynyt ja päätin hankkia terveellisiä harrastuksia. Jotain muuta kuin viinin maistelu. Onneksi asun kaupungissa, joka tarjoaa kaikkea kaikille. Siispä sovin kämppiksieni kanssa, että joka aamu kello kymmenen on lähtö juoksulenkille Chacaritan puistoon. Tämä oli suuri menestys ja pian löysimme, että vain parin kilometrin päässä meidän kotoa on lehmiä ja lampaita.  Keskellä Buenos Airesia. Tämän lisäksi bongasin tango- ja salsatunteja, joista käyn koittamassa molempia ja valitsen sen, josta pidän enemmän. Kämppikseni Matias on joga- ohjaaja, joka sekin kiinnostaisi. Lisäksi tapasin amerikkalaisen tytön, jonka kautta menen jatkossa aina lauantaisin pelaamaan jalkapalloa eteläisen Buenos Airesin köyhien lähiöiden lasten kanssa. Ottaen huomioon, että yliopistoni sijaitsee Buenos Airesin suurimman puiston kyljessä, joka on noin 10 km päästä päähän täyttä luonnonrauhaa (toden totta, toisessa päässä ei voisi edes kuvitella olevansa miljoonakaupungissa), ja yliopistoni tarjoaa parilla eurolla kuussa kuntosalin, sekä vitosella kuussa vielä läheltä uimahallinkin käyttöön, ei empanadojen ja viinin nauttiminen toivottavasti näy puolen vuoden kuluttua. 

Kyllä se naurattaa, kun yliopistosta pääsee kotiin jo kello 7 illalla!

Näkymä yliopistosta ulos astuttaessa hieman kello 7 jälkeen

Pilvenpiirtäjiä Puerto Maderossa yliopiston lähellä

BA toisesta vinkkelistä illalla

Mistä tiedät, ettet ole Euroopassa? Tällainen vanha Fordin rähjä on yleinen kulkuväline metropolissa. Argentiinalaiset rakastavat näitä.

Olen viimeinkin päättänyt yli kaksi kuukautta kestäneen lomani (en ole lomaillut näin pitkään viiteen vuoteen), ja aloittanut yliopiston. Minulla on kolme kurssia, jotka kaikki ovat ylettömän mielenkiintoisia ja toteutukseltaan niin Suomesta poikkeavia. Ensimmäinen, "comercio exterior" on katsaus Argentiinan taloustilanteeseen ja ulkomaankauppaan, siihen mitä tapahtui vuosien 2002 ja tämän päivän välillä ja mihin Argentiinan talous johtaa. Opetus on koulumaista - meitä on alle 20 (minä olen ainoa ulkomaalainen), ensimmäisellä tunnilla tutustuimme toisiimme ja keskustelimme aiheesta. Professori on todella mukava ja ottaa erinomaisesti huomioon sen, että olen ulkomaalainen, puhumalla espanjaa hitaammin, oppilaiden täydentäessä minulle vierasta sanastoa. Toinen kurssi onkin sitten pitkä harppaus alaspäin - kurssi "analisis y modelos de procesos de negocios" eli englanniksi "business model analysis" (en edes osaa kääntää suomeksi) on itsessään hyvä ja teemme projektin oikean yrityksen kanssa, mutta professori on aivan järkyttävä. Olen taaskin ainoa ulkomaalainen ja olemme vain noin 10 oppilasta. Professori istui minun eteeni ja alkoi mumisemaan aiheesta todella nopeasti ja hiljaa, jolloin ymmärsin vain puolet.  Kaiken lisäksi professori otti minut silmätikukseen ja syyti jatkuvasti vaikeita kysmykysiä, joita joko en ymmärtänyt, en tiennyt sanastoa tai en osannut vastata. Tunsin olevani jotenkin erityisen tyhmä. Jouduin pariksi täysin "nörtille" pojalle, jota ilmeisesti ärsyttää paljon se, että joutuu tekemään projektin ulkomaalaisen kanssa. Ei siis kovin hyviä fiiliksiä tästä kurssista. Viimeinen kurssi kuitenkin palauttaa uskon ITBA:n maineeseen (joka on siis yksi koko Etelä-Amerikan maineikkaimpia yksityisiä insinöörikouluja). Yrittäjyyskurssilla on neljä enemmän tai vähemmän pätevää yrittäjää opettamassa, ja neljän hengen ryhmissä tarkoituksenamme on kehittää yritysidea. Yksi opettajista aiheuttaa ristiriitaa luokassa - yhdessä ryhmämme kanssa tulimme siihen tulokseen, että hän on yksi maailman suurin "boludo" (käännetään sievästi "mulkero"). Itseään rakastava karsmaattinen yrittäjähahmo kehottaa kysymään, mutta lopulta keskeyttää kysyjät omilla nerokkailla kommenteillaan ja viisaudellaan, ja sillä, miten hän on opettanut jo 2000 oppilasta, joista 10 % perusti menestyksekkään, miljoonia tuottavan yrityksen. Onneksi muut opettajat ovat todella päteviä ja pidän kurssikavereistani, jotka heti spottasivat luokassa olevan ainoan ulkomaalaisen ja yrittivät saada minut heidän ryhmiinsä. Näiden kurssien lisäksi minulla on muutama seminaari, joten työtaakka ei ole päätä huimaava, mutta koska kerrankin pääsin ilmaiseksi näin laadukkaaseen yliopistoon (joka sopii ainakin minulle paljon paremmin kuin yliopistoni Tampereella), aion ottaa siitä kaiken irti ja panostaa kunnolla kursseihin. 

Keskustassa itsenäisyyden aukiolla on aina 24/7 mielenosoituksia, jolloin paikalla on aina myös panssarivaunuja ja parikymmentä mellakkapoliisia varmuuden vuoksi.

Lopulta olen hieman pettynyt siihen, ettei blondiuteni aiheuta suurta huomiota. Nopeiden laskelmien perusteella yliopistossani on noin 10 % blondeja argentiinalaisia. Minua ei siis leimata ulkomaalaiseksi blondin tukkani vuoksi.  Minun päähäni on vaikea mahduttaa, että blondi, sinisilmäinen henkilö voi olla "latino". Tervetuloa Argentiinaan, maahanmuuttajien valtakuntaan. Lopuksi päätin hieman kuvata taloani ja lähiötäni, sillä minulta pyydettiin kuvia. Tunsin oloni yhtä tyhmäksi kuin miltä kiinalainen näyttää ottaessaan kuvia Hervannassa. Tämä ei todellakaan ole mikään gringo- lähiö.

Minun huoneeni, seinällä Argentiinan/Chilen sekä Aisen- alueen kartta

Mitä turhaan siivoamaan - työpöytäni ei ole täysin siisti. Tärkeitä elementtejä ovat kuitenkin mate ja termos.

Hylly ei  niinikään ole priimakunnosa, mutta Vimpelin Veto on hyvin edustettuna.

Talossa on neljä kerrosta - alakerrassa yhteiset tilat, kahdessa kerroksessa 4 makuuhuonetta ja ylhäällä vielä yksi makuuhuone ja kattopartsi, josta on jo aiemmin julkaistu kuva!

Patio

Patio ja talon sisäänkäynti. Voit nähdä vilauksen kämppiksestäni Selenestä syömässä aamupalaa.

Minun katuni ja kulmakahvila.

Kahden korttelin matka metropysäkille.

Naapurin "koti" juna-aseman nurkalla - huomaa junan muotoinen "hyllykkö-naulakko". Tämä perhe paistelee työkseen leipäsiä, kuten vasemmalla voi huomata. 

Loistavat kulkuyhteydet: Vasemmalla busseja joka suuntaan, keskellä metro eli "Subte" ja oikealla juna-asema, jolla pääsee melkein Paraguayhin asti jos vaan haluaisi (harva haluaa).